Hei sinulle vierailijani,

 kiitos kun poikkesit blogiini.  Olen intohimoinen leipoja, niinpä blogistani löytyy pikku hiljaa lisää lempi- leipomuksiani, reseptejä olen vuosien varrella keräillyt ja joitakin hieman muunnellut omaan käyttöön.

Olen enemmän leipoja kuin ruoanlaittaja, mutta lisäilen myös jotain kotiruokatekemisiäni tänne blogiin.

Ruoanlaitossa suosin vankasti kotiruokaa.

Olen myös innokas kertomaan leipomisessa, kodinhoidossa, pukeutumisessa ja sisustamisessa käyttämistäni yhteistyökumppaneista ja heidän tuotteistaan, eli tuotteista. jotka olen hyväksi havainnut ja jotka tekevät arjen rutiineista entistäkin helompaa ja mukavampaa.

Näille olen tehnyt oman osioni "kotiapulaiset"

 

Lempimottoni:

"kannusta positiivisuutta ja hyviä asioita, ja kerro niistä eteenpäin.

Näin teet  omalta osaltasi  maailmaa paremmaksi"

 

Poikkea taas katsomassa mitä olen blogiini lisäillyt. 

Nähdään kiitos!

 

            @)-->-->----

 

#miunleivontai

 

1.12.2024

Nytpä Joulua odotellessa blogi siirtyi erilliseen Joulublogiosioon ja palaa taas ensi vuonna tähän osioon  :)

 

@)-->--->--

28.11.2024

 

Ohukainen, lätty, lettu, plätty, räiskäle, miten monta nimeä sillä onkaan.

No, letut ovat perinteinen ruokalaji ainakin meillä Suomessa, mutta kerrotaan, että se

tunnetaan muuallakin eli  ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.

 

Lettuja tarjoillaan ehkä enemmän jälkiruokana kuin pääruokana.

Mutta kyllähän niistä monesti tarjoillaan sekä makeata että suolaista versiota.

Itse teen letut jopa vallan ilman sokeria, tai vain vajaa ruokalusikallinen sokeria taikinaan.

Muistan männä vuosina tehneeni kerran lettuja niin, että kumosin taikinaan ruokalusikallisen

sijaan desin verran sokeria. Sain asiasta hienovaraisia huomautuksia ja ihmettelyjä, miten letut

maistuivat niin makeilta. No sattuuhan sitä.

Oikeasti ajattelen, että letut eivät tarvitse sokeria, koska makeutta saa syömällä letut hillon tai marjojen

kera. Ja sama taikina käy sekä makeille että suolaisille letuille.

Suolaisena tarjotessa letun voi kääräistä rullalle, ja kätkeä sinne sisään vaikka ruskistettua jauhelihaa, johon

on lisätty sipulia ja mausteita.

vaikka vielä ennen suolaista tarjottavaa letun päälle voi lisätä  juustoraastetta ja vielä käyttää uunissa, jolloin juusto

hiukkasen sulaa letun pintaan.

 

Paistoin lettuja ja laitoin reseptin jälkiruokaosioonn. Sinne pääsee suoraan klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

 

26.11.2024

Vaikka viimeviikkoinen lumimyrsky olikin haastetta keliin tuova, käänsin sitä edes vähän positiiviseksikin,

sillä hei, me saimme tehtyä lumilyhdyn. Todellakin ensimmäinen

lumilyhty tänä talvena. Mikä parasta se poltti iloisesti kynttilää

nelisen iltaa ja yötä. Mutta mitä sitten tapahtui, maanantai-aamuna

jäljellä oli vain kynttilän kuoret….

 

Lumilyhty me rakennettiin,

sinne kynttilä sijoitettiin,

kauniisti se paloikin,

antoi valoa moniin iltoihin.

Mutta sitten tuli aamu maanantain,

kun taivaan pilvet repes vesisadetta antain,

sade jatkui ja jatkui ja arvaatkin varmaan,

mitä ulkoa löytyi seasta sään harmaan.

Aivan, pieni kynttilä parka, sammunut toki,

se suojansa sulamisen sateessa koki.

--

Lumilyhty me rakennettiin,

sinne kynttilä sijoitettiin,

ja jälkeen sateen raskaine vesipisaroineen

koimme saman näyn, kuin pieni poika nähtyään lumiukon sulaneen.

 

--

No mutta. vettä on tullut niin paljon ja taas lisää, joten meidän lumilyhtymme

sulaminen oli mitättömän pieni harmitus sen rinnalla, mitä monessa paikassa on saatu

kokea sulamisvesien ja rankan sateen vuoksi.

Ajatuksissa on vain se, että toivottavasti aiheutuneet vahingot ja tulvimiset saadaan pian hoidettua kuntoon.

 

20.11.2024

Jostain syystä tällainen tämänpäiväinen

lumimyräkkä toi mieleen vanhan runon,

jonka olen joskus kuullut, sanat menevät suurin

piirtein näin:

 

Talvi tulee joutuen.

nyt on nalle iloinen.

Nallella on talvisin

puuhaamista paljonkin.

 

Nalle laittaa hauskan mäen

siitä laskee viilettäen.

Reipas poika nalle on,

muttei liian huoleton.

 

Reunaa jalkakäytävän

suksiansa kanta hän.

Eikä hosu sauvoillansa,

jotta vaarassa ois koko kansa.

 

Itse runoilisin ehkä näin:

Talvi tuli myräkällä,

ennusti sen Pekka,

keli oli huono tiellä,

hiljaa ajoi rekka.

 

Nyt on taas niin Joulu-fiilis, kun maa on puhtaan lumen peitossa,

mutta silti yritän vielä sinnitellä ja vain katselen muiden ihastuttavia lisääntyviä Joulujulkaisuja.

Noo-o omat jouluvalmisteluni ovat kyllä alkaneet siten,

että pikkuhiljaa siivoilen kaapeista aloittaneena.

Vaikka Martat ovat jossain kirjoittaneet, että ”siivoa Jouluksi kaappisi vain,

mikäli aioit olla Joulun kaapissa."

Totta, mutta, kun se on niin totuttu tapa )

Mutta Joulustressiä ei saa aikaiseksi, kun aloittaa ajoissa

ja tekee vähän kerrallaan. Eikä sitä illassa toki paljoa ehdikään.

Mutta missä sinnittelen on leivonnaiset ja Jouluruoat, niiden aika

ei ole vielä vaan vasta ensi kuussa palataan niihin :)

19.11.2024

Kääretorttu,

kun sitä joskus aloin tekemään äidiltä opittuna

ja kotitaloustunnilla kokeiltuna tiesin, että

voi tehdä vaikkapa vaalean kääretortun ja laittaa hilloa

sisään, kääräistä rullalle, ja valmista tuli.

Ja ensimmäinen ohje oli sama määrä kaikkia, eli

lasillinen munia, lasillinen sokeria, lasillinen jauhoja (sis. leivinjauheen)

 

Unelmatorttu tuo  kaakaojauheesta tehty torttu sai aluksi täytteeksi

perinteisen voikreemitäytteen.

 

Vatkaan, vispaan munat ja sokerin,

sekaan jauhon ja leivinjauheen kääntelin,

levitys pellille,

leivinpaperille,

uunissa minuutti muutama,

älä täytä vielä kuumana.

kun toteat levyn jäähtyneeksi

levitä täyte ja rullaa kääreeksi.

 

Pikku  hiljaa vuosien varrella  aloin ymmärtää, että ei se

kääretorttu rajoitu vain noihin kahteen ensin mainitsemiini vaihtoehtoihin,

vaan kääretorttu on mitä monimuotoisin tarjottava.

Täyte vaihtoehtoja on runsaasti maun mukaan.

Torttu voi kätkeä sisäänsä mieleistä hilloa tai

kermaa ja hilloa. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana.

Mikä parasta tortun voi tarjota leikattuina paloina, tai vaikkapa

niin että kukin leikkaa itse tortusta haluamansa palan.

Kääretortusta saa myös nopeasti leivoksia, kun palojen päälle

laittaa vaikkapa kermavaahtoa ja marjoja. Tai siitä saa torttukakun, kun sen

päällystää kermavaahdolla ja koristelee.

Taipuupa se myös vaikka charlotte russeksi  (tehdään sellainen jossain vaiheessa).

tai kun levyn pilkkoo vaikka kolmeen tai  neljään samankokoiseen  palaan, saa siitä kakkupohjan.

Myös rullakakku on mahdollinen (tehdään sellainenkin jossain vaiheessa).

 

Unelmatorttu sai jossain vaiheessa täytteeksi voikreemin ja banaania,

mutta nykyisin oma torttuni saa täytteeksi kermavaahdon ja esim. ranskanpastilleja

murskattuna tai marianne crushea. Eli en oikeastaan koskaan enää tee sitä

raskaalta tuntuvaa voikreemiä.

 

Mikä parasta sekä vaalea- että unelmatorttu onnistuu pelkillä perunajauhoillakin,

ja näin siitä saa gluteenittoman version.

 

Voi, että miten  monimuotoinen voi olla kääretorttu.

 

Kääretortun histora muuten kertoo seuraavaa:

"Kääretortuilla ei ole selkeää yhtenäistä historiaa, mutta eri maissa on erityyppisiä kääretorttuja. Amerikassa on jelly roll, briteillä Swiss roll, Ranskassa biscuit roulé ja Espanjassa brazo de gitano."

 

Huom! kuvia klikkaamalla pääsee reseptiosioon :)

 

11.11.2024

Vuosia jos ei vuosikymmeniä sitten juhlissa tarjoiltiin suolaisena

palana valmiiksi tehtyjä voileipiä juomien mm. maidon, kaljan ja mehun kanssa.

Ne tarjoiltiin monesti erikseen, eli ei kahvipöydässä.

Mutta sitten tapahtui voileipäkakkujen esiin nousu ja ne jopa syrjäyttivät

voileipätarjoilun.

Mielestäni voileipäkakku on hyvä asia, se on jopa helpompi tehdä kuin

yksittäisten voileipien tekeminen ja helpompi myös tarjoilla.

 

Vaikka itse tarjoilen vieraille monesti valmiiksi tehtyjä voileipiä teen

juhlaan voileipäkakkuja mieluummin kuin valmisvoileipiä.

Toki useasti tarjoilusta löytyy myös karjalanpiirakat.

 

Mutta tosiaan, voileipäkakun  tekeminen on jopa mielenkiintoista ja

onhan se hyvääkin.

En ole niinkään perehtynyt kalakakkujen tekemiseen vaan useasti olen

tehnyt lihakakkuja.

Viime aikoina olen tehnyt myös voileipäkääretorttuja, jotka ovat nopeita ja melko

yksinkertaisia tehdä.

Eli siinä pelkästään levitellään leipäpalat (itse suosin paahtoleipäviipaleita) leivinpaperin päälle

kostutetaan, leivitetään täyte, rullataan ja koristellaan.

Laitan tarkemman ohjeen omasta viimeksi tehdystä versiostani tuonne reseptiosioon suolaisiin leivonnaisiin.

Tässähän täytteen voi tehdä omien mieltymyksiensä mukaisesti, ja täytteitä voi vaihdella.

Tortun kuorruttaminen aina varsinkin kesäaikaan on mietityttänyt, eli käyttäisikö majoneesia vai jotain

muuta. Varsinkaan  kesäaikaan majoneesi ei houkuta, joten olenkin melkein aina käyttänyt ranskankermaa johon olen

sekoittanut sekaan maustamatonta vatkattua kermaa.

Voileipätorttu on ollut ihan tykätty tarjottava vieraiden keskuudessa, tänä päivänä, kun muutenkin suolainen

tarjottava tekee makeaa tarjottavaa paremmin kauppansa.

 

-Reseptit – suolaiset – voileipätorttu       pääset suoraan reseptiin näpsäyttämällä alla olevaa kuvaa :)

10.11.2024

Hyvää Isänpäivää!

Muistan aina, kun oma Isäni kirjoitti lapsena saamaani ensimmäiseen pieneen muistovihkooni:

"Kolme sanaa sinulle,  ole kiltti isälle!"

 

Jotenkin nuo sanat herkistävät edelleen, ja ovat säilyneet muistissa.

Hmm. nyt mietin, että olinko liiaksi tuhma, jotta Isä ajatteli, että jospa tämä

muisto muuttaisi tapani, vai oliko se vain ainoa, joka hänelle tuli mieleen.

Tai tietenkin jos olin kiltti ja hän halusi tällä vielä varmistaa asiaa.

Helppo sanoa omasta Isästä, että maailman paras Isä meille hänen lapsilleen.

 

Toivottavasti kaikki  Isät ovat saaneet nauttia tästä päivästä, ja toivotaan, että Isäinpäivä kuitenkin

on jokainen päivä,  ei vain tämä marraskuun toinen sunnuntai.

 

Pasi Kaunisto ja Susanna Nio ovat laulaneet alla olevan laulun Isä ja Lapsi.

Hellyyttävä laulu, Olkoon se tämän Isänpäivän laulu:

 

Lapsi: Kerrohan isä oi, onko pyöreä maa, eikö onnensa lintua myös kiinni saa, miksi taivas niin kaunis ja siintävä on, sano ootko sä toisinaan myös onneton? Kerrohan, missä aurinko nukkua saa, onko tuutuna sen meri, taivas vai maa, miksi pääse en lintujen luo lentämään, miksi kyyneleet nuo, isä, silmissäs nään?

 

Isä: Pienoinen, kerron sen, niin on pyöreä maa, onnen linnunkin kyllä sä voit saavuttaa, siksi taivas on kaunis ja siintävä niin, ettei lintusi joutua voi kadoksiin. Mutta aurinko ei nuku vaipuessaan, tietä kuulle ja tähdille antaa se vaan, ja jos lentää sä voisit, ei lintuja ois, kyyneleittä en kuunnella sanojas vois.

 

Lapsi: Jos on maa aivan niin kuin on palloni mun, kierrän sen, onnen tuon sitten syliisi sun.

 

Isä: Pienoinen, sitä ei löydä kulkiessaan, kerran luoksesi lintuna lentää se vaan.

 

Lapsi: Missä sen pesä on, kunhan neuvoisit sen, syliis toisin ja pois sitä päästäisi en.

 

Isä: Pienoinen, se on piilossa sydämen vain, ja sen löysin mä silloin kun sinut mä sain.

 

 

 

6.11.2024

Unelmatorttu

tuo klassikkojen klassikko,

Sitä vain pitää aika ajoin tehdä.

Mutta nykyisin teen sen aina gluteenittomana eli käytän ainoastaan perunajauhoa jauhoina.

Se on erittäin pehmeä juuri niin.

Lisäsin tuon klassikon reseptin reseptiosioon.

 

Muistan, että koulun kotitaloustunnilla tehtiin unelmatorttua jo aika alkuvaiheessa.

Täytekin oli monissa resepteissä mainittu voitäyte, eli voita vatkattuna ja siihen sitten tomusokeria ja esim. banaania

ja olisiko ollut keltuainenkin mukana.

Itse en oikeastaan tee tuolla perinteisellä täytteellä vaan useimmiten täytteenä on kermaa ja vaikkapa murskattuja

ranskanpastilleja tai Marianne crushea.

 

Se kaikista ensimmäinen kokkaus koulun kotitaloustunnilla oli kaakao oikein kattilassa keitettynä ja maksamakkaravoileivät.

Leipäsiivu siihen voita ja päälle leikattuja maksamakkarasiivuja.

Tuntui silloin koettelemukselta nauttia tuosta ensi ateriasta, sillä en ollut maksamakkaran ystävä, mutta jotenkin

kilttiä esittääkseni söin tuon leivän, hmmm.  tai ne leivät, joita mielestäni tehtiin kaksi per henkilö.

Maksamakkaraleipä ja kaakao, miten sitä vain miettii, että tuon voileivän söisi kyllä mieluummin teen kanssa,

mutta juuri niin, makuasiasioista ei pidä kiistellä, sillä makujahan on monia.

 

Siitä en ole aivan varma, iskikö leivontakipinä heti tuosta ensimmäisestä kotitaloustunnista lähtien vai

oliko se vasta kenties siitä lähtien, kun ensi kerran teimme unelmatorttua.

Joko tai, mutta kyllä se iski. 

 

Aika alkuvaiheessa teimme pullasarvia ja niitä piti päästä heti samantien kotona kokeilemaan.

Eivät ne nyt olleet mitään mallioppilaan tekemiä, mutta muistan, että äiti ja isä söivät niitä jopa kehuen.

No siinä oli tietenkin mukana pientä kannustuslisää, mikä totta kai oli hyvä asia.

Monesti niitä kotitaloustunneilla tehtyjä leivonnaisia ja ruokia piti päästä kokeilemaan eli kokkeilemaan

kotona. Äiti antoi ihan mielellään minun kokkeilla. Ja siitä se innostuskin sitten kehittyi.

Kotitalous oli niin kiva aine, että se oli ehdottomasti otettava vapaaehtoisenakin aineena vielä peruskoulun viimeisellä

luokalla.

Jos oli kotitalous lemppariaine koulussa oli se kotonakin äidin kanssa leipominen huippu juttu.

Ja nyt omassa leivinuunissa ja välillä kyllä sähköuunissakin leipominen, on se vaan niin kivaa ja

mukava irtiotto arjen rutiineista.

Pitää kaivaa kotitalouskansio esiin ja kerrata mitä siellä kaikkea tehtiinkään. Palataan niihin. 

 

 

2.11.2024

Tänään 2.11 katsomme palavaa liekkiä kynttilässä,

kynttilämeri loisti illassa pimenevässä.

Oli aika hiljentyä muistelemaan Heitä

ja yhdessä koettuja päiviä menneitä.

Vaikka tuota muisteluahan on päivänä jokaisna,

muistoissa ja sydämessä kannamme kunnioittaen  mukana aina.

Lauantaiaamuna pelastin yhden puutarhassa olevan omenan lumen seasta. Se oli raukka jäänyt satavan lumen alle.

29.10.2024

 

Joskus silmäilen sanomalehden yleisönosastoa.

Harmi vain se, että niin vähän kirjoitetaan positiivisista asioista.

 

Yleisönosastolla sana on vapaa, totta,  ja kaipa ihmiset

kirjoittavat mieltä harmittavista asioista, mutta mietin aina, että voisikohan siellä käyttää myös kaksipäistä

kynää niin, että joskus negatiivisten asiain lisäksi voitaisiin mainita, että niin

mutta onhan sellainen ja sellainen asia kuitenkin hyvin.

 

Olin positiivisen yllättynyt, kun yhtenä päivänä yleisönosastolla oli kirjoitus,

jossa oli kyse henkilön saamasta hoidosta, ja hän kirjoitti, että

”kamalaa, kun ei voi antaa mitään negatiivista palautetta”

(sanamuoto ei ehkä ihan ollut noin, mutta asia kuitenkin).

Mutta huomasitteko,  henkilö oli esittänyt

positiivisen asian, mutta hiukkasen kuitenkin negatiivisen kautta.

(Olihan esitystavassa tietysti huumoriakin mukana.)

Henkilö ei kuitenkaan sanonut  suoraan,

kiitos, sain niin hyvää hoitoa paikassa X, että suosittelen

sitä ehdottomasti muillekin vaan käänsi sen helpomman eli negatiivisen kautta.

Toiselta kantilta asian voi myös ymmärtää niin, että kyseinen henkilö mieltää

yleisönosaston valitusosastoksi ja teki asiansa osastolle sopivaksi ilmaisullaan,

kukapa ties.

 

Olen itse kuitenkin törmännyt sellaiseen henkilöön, joka esittää aina positiiviset asiat negatiivisen kautta,

kehuen esim. jotain todella hyvää sanoin  ”ei se huonoa ollut” . Olisihan tuon voinut sanoa ihan suoraan,

että "olipas hyvää".

 

Suora tunnustaminen, jonkun onnistumisesta ei tunnu aina olevan helppoa.

Toivottavasti  sinulle on, toivottavasti sinä annat rehtiä positiivista palautetta ja kiitosta suoraan

asianosaiselle, kun siihen on aihetta ja kerrot muillekin, että hän ja hän teki niin hienosti ja onnistui siinä ja siinä.

 

Viljellään positiivisuutta.

Sydämen kukkapeltoon kylvän siemenet

vaikkakin pienen pienet,

mutta kun niitä kastelen ja hoivaan hellien, siemenistä noista,

kasvaa jotain suurenmoista.

-oma miun leivontai runonen-

 

@)-->-->---

 

24.10.2024

No mie tein  kualkiäryleitä.

Olen luvannut itsellenikin, että edes kerran kesässä/syksyssä teen

kaalikääryleitä.

Ehto on vain ollut nykyisin se, että kaupassa tulee vastaan käärylekaali.

Ja mitäs kummaa taas se tapahtui, nimittäin ajattelin jo, että

tänä vuonna taitaa jäädä kääryleet väliin, kunnes jokin aika  sitten kaupassa

iskin silmäni tuohon puolipyöreään vihannekseen, joka ihan niin kuin

pyrki ostoskoriini. En saanut silmiäni siitä irti, hetken toisiamme tuijotettuamme,

olin myyty ja löysin itseni astelemassa vaakaa kohti kaali kainalossa.

 

Käärylekaali vaan on haasteellinen pehmennettävä, kun kattila pitää

todella olla iso, jotta sen sai sinne mahtumaan.

Kääryleet ovat ehkä vaivalloisia tehdä, mutta on se sitten

palkitsevaakin, kun kaikki on valmista ja uunista saa pellillisen ihanan ruskeita

läpikypsiä kaalikääryleitä.

 

Illalla, kun homman aloittaa ja pehmentää kaalin ja irrottelee lehdet ja ihan kaalin loppuosan tai repeilleet lehdet jättää täytteeseen, homma on jo melkein niin sanotusti voiton puolella.

 

Ihan yleiskääryleohje löytyy osiosta ”kotiruokaa”

@)-->-->---

 

21.10.2024

”Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan”, näin sanoo sanonta.

Mutta tuleeko vieras, vierailija, piipahtaja enää tänä päivänä ns. ajallaan

ilman kutsumatta?

 

Muistan lapsuudestani, että sukulaiset ja tuttavat tulivat ilman kutsua piipahtamaan

vierailulle.

Naapurin tädit ja sedät, joita itse kutsuin mummuiksi ja papoiksi  piipahtelivat lähes

päivittäin.  Joivat kupposen kahvia ja vaihtoivat kuulumiset ja lähtivät kotiinsa.

Pienessä maalaiskylässä kaikki tunsi toisensa ja käytiin auttamassa milloin

missäkin askareessa kukin toisiaan ja vain piipahdeltiin lämpimäisten kera ja ilman.

 

Muistan itsekin olleeni naapurin Mummolla hoidossa, kun vanhempani olivat

käymässä asioillaan.

Veipä naapurin Mummu minun kouluuntutustumiskäynnillekin ennen varsinaista kouluun menoa.

Veipä ihan perille saakka opettajan tykö, mikä muistaakseni hävetti minua, koska

olisinhan minä nyt ulkoa itsekin osannut, ehkä.

 

Mutta oliko se 80-90 luku , joka meistä ihmisistä teki entistäkin kiireisimpiä

ja ”asiattomat” vierailut hiipuivat.

Tänä päivänä harva lähipiirin ulkopuolinen ihminen tulee kutsumatta ja sopimatta,

ehkä me ajattelemme, minä muiden mukana, että onko sopivaa mennä, mitä

jos häiritsen toisen kiireitä tai sekoitan hänen päivärytmiään.

 

Kyllä lapsuusajan Mummuja ja Pappoja on välillä  ikävä. Mukava heidän

turinoitaan oli kuunnella ja tavallaan lapsena tunsi olevansa turvallisessa

ympäristössä, kun oli oma lähipiiri ja sitten oli vielä naapurin tutut mummut ja

papat ympäristössä.

Mietinpä sitäkin, että nyyh, veivätkö he piipahdusperinteen mukanansa.

 

Toivottavasti meillä ei kuitenkaan kysytä kuin Kauniissa ja Rohkeissa, kun

joku soittaa ovikelloa, että ”mitä asiaa sinulla on.”

 

Pidetään huoli toisistamme ja rimpautellaan puhelinta ja ovikelloakin

ja ihan vain poiketaan.

 

Itse saimme sunnuntaivieraita, mutta kutsumalla hekin tulivat.

Leivoin heille pienen täytekakun tarjottavaksi.

Resepti on ihan normiresepti, mutta lisäsin sen tuonne makeat leivonnaiset osioon,

Ole hyvä!

 

@)-->-->---

 

17.10.2024

Olin nähnyt jossain kuvan nallepippareista, ja pitkään miettinyt niiden tekemistä. Valitsemani taikina (makeat levionnaiset osiossa esiteltynä)  ei ehkä ollut se paras mahdollinen, mutta täytyy etsiä, jos löytyisi joku muu pikkuleipäresepti jolla voisi kokeilla tehdä niitä uudestaan.

 

Hieman oli haastetta saada pysymään korvat kiinni paistamisen aikana, eli monelta nallelta ne oli irronnut,

mutta hieman sulatettua suklaata liimana käyttäen sain kuin sainkin ne asettumaan.

Silmät ja "paksut" huulet tein sulatetusta suklaasta.

 

Vielä pientä harjoittelua vaativat nuo nallenpääpipperit,

mutta pitää vielä joskus yrittää :)

Nyt ne saattavat näyttää kuvassa enemmän mursuilta kuin nalleilta :D

 

 

Pienen pienet nallen päät

mehulasien takaa näät,

ovat vähän ujoja ja arkoja,

pieniä hmmm. nalleparkoja

pippartaikina kaakaolla ja ilman,

harjoittelua vaatii  valloittaakseen nallemaailman.

-oma miun leivontai runonen-

@)-->-->---

 

14.10.2024

Jännä juttu, kun aloin miettimään, että

perunajauhopaketin takana on ollut  hyvä muffinsiohje.

No, miehän tietysti etsin ja etsin kaupasta sitä tiettyä pakettia,

mutta ei sitä enää löytynytkään.

Varmaan ääneen totesin hyllyn edessä että mhyh.

Asia jäi sitten sikseen, kunnes löysinkin yhtenä päivänä kotoa kaapin perältä

tuon etsimäni paketin ja hiljainen kommentti itselleni oli tietenkin että jes.

Ja kyllä,  siellä se  oli resepti vadelmapiiraisiin.

Ja pitihän niitä löydön kunniaksi tehdä.

Vähän hauraitahan ne ovat, mutta vuokaan laitettuna ja muffaripellillä

paistettuna kyllä ne kasassa pysyy.

Ohje on  osiossa ”makeat leivonnaiset”

 

@)-->-->---

8.10.2024

Tänään on mustikkakeittopäivä.

Eli varmasti lähes kaikille tuttua mustikkakeittoa ihan nopeasti tehtynä.

Resepti jälkiruoat osiossa.

Monissa resepteissä käsketään siivilöidä mustikat pois ennen suurustamista,

mutta mielestäni, kun ne vispaa kiehuvassa keitossa vispilällä, ne hajoavat

keittoon mukaan lähes huomaamattomiksi.

Itse en  koskaan siivilöi mustikoita  pois.

Mukavan lisän mustikkakeittoon tuo myös kun lisää valmiiseen keittoon vähän

jäisiä vadelmia. Siitäpä tulee silloin  ns. "kuningatarkeittoa".

 

Mikäpä sen parasta kuin kuuma mustikkakeitto pelkästään tai esim.

pullan tai sämpylän kera ja kyllähän sitä varsinkin kesällä höystetään myös

vaniljajäätelöllä.

Miten hyviä mustikat ovatkaan myös pelkästään  esim. aamupuuron päälle laitettuna tai

vaikkapa pirtelössä.

 

Mustikkakin on niin monikäyttöinen herkku ja terveellinen ennen kaikkea.

Muistan lapsuusvuosilta mustikkamaidon. Aah se oli hyvää ja mikä estää sitä

tekemästä vieläkin, mutta se on vaan jotenkin unohtunut lapsuusaikaan ja tuo mieleen

lapsuusajan kesät.

Mustikkamaitoon ei muuta tarvita kuin mustikoita lasiin, hieman sokeria ja päälle

maitoa. Mustikoita voi toki haarukalla hieman hajotella enne maidon lisäämistä.

Ja kun käyttää pakastemustikoita, kannattaa antaa niiden sulaa hetki lasin pohjalla.

 

Valitettavasti tänä vuonna satoa oli vaihtelevasti eri puolilla Suomea, ja

pääkaupunkiseudulla hinta oli hirvittävän korkea, mutta erittäin kiitollinen olen, että

näiltä seuduilta mustikkaa löytyi talvivarastoihin ihan kivasti.  

Kiitos metsä, että jaksoit niitä kasvattaa 😊

 

ja oodi mustikalle:

Suu mustikassa,

mustikoita muutamia pikkumukisessa,

kiirehdin Äidin luo.

Äiti Äiti, katsohan mitä toin,

mukiani ojentaessa suurta ylpeyttä koin.

Teetkö äiti piirakan vai laitatko ne keittoon,

Äiti katsoessaan kätki hymyn käsipeittoon.

Mitäpä jos syödäänkin nää marjat ihan näin,

istutaan ja nautitaan hetki sylikkäin.

Mennään metsään uudestaan ja kori matkaan mukaan

kotiin palatessa teemme piiraan oikein maukkaan.

-oma miun leivontai runonen-

 

@)-->-->---

 

7.10.2024

Tule meille vaan meillä leivotaan,

saat lämmintä leipää jos annetaan….

Näin alkaa laulu Tula tullallaa.

 

Itsellä on tullut vähän sellainen tapa, että

leivon myös lähipiirin ja naapureidenkin iloksi (lue tai sitten kauhistukseksi)

No ei kukaan ole vielä kieltäytynyt ottamassa lämpimäisiä vastaan.

Mutta ilahduttaa itseäni, kun voi viedä naapurille vastaleivotun

sämpyläpussin tai vastaleivotun leivän tai vaikkapa omenapiirakan.

Jo mummunikin opetti, että varsinkin jos naapuri poikkeaa leipomispäivänä

pitää ehdottomasti antaa lämpimäistä.

Ihan kiva tapa, jos toinen ottaa sen hymyllä vastaan.

 

Miltä teistä tuntuu lämpimäisten saaminen tai antaminen?

 

@)-->-->---

4.10.2024

ei ole korvapuustipäivä korvatillikan muodossa, vaan on Korvapuustipäivä pullan muodossa :)

Aurinkoinen päivä pilkistelee aamulla verhon takaa. Vielä aamut ovat valoisia, pian eivät.

Mutta ei se mitään, tänään on siis   korvapuustipäivä,

siksipä tarjoilen teille yllätys yllätys: korvapuusteja, ne eivät ole pelkästään kaneli sokeri puusteja, vaan

lisäsin täytteeksi myös sipaisun omenahilloa,

 

Huom!  huom!  muistakaa, että vaikka tänään on

kansallinen korvapuustipäivä, korvatillikoiden antoon se ei

kuitenkaan anna lupaa :D

 

Hyvää korvapuustipäivää kaikille!

Tarjoilu on katettu tuonne makeat leivonnaiset osioon 😊

 

ja vielä oodi korvapuusteille  :D

Alustin ja kohotin,
kaulin ja täyttelin,
rullalle pyöräytin,
leikkasin ja asettelin,
pellin päälle ja uuniin,
uunista ulos
mikä olikaan leivonnan lopputulos:
no se oli pullan tuoksu kanelinen
korvapuusteja pellillinen.

--oma miun leivontai runonen-

 

@)-->-->---

1.10.2024

Puolukoitakin metsä tarjosi tänä vuonna mielestäni oikein hyvin.

Toivottavasti näin teidänkin seudullanne.

Välillä tuntui, että puolukkamarjat kypsyivät epätasaisesti. Eli, kun viimeksi

perkasimme poimimiamme puolukoita kolmisen viikkoa sitten,

seassa oli sekä raakoja että kypsiä, mutta jo ylikypsiäkin.

Eli hieman sekuliaista satoa,  Emme kuitenkaan lähteneet metsään

vielä, kun marjat olivat aivan raakoja.

Muistan jonkun sanoneen kerran raakoja puolukoista  noukittuaan, että ”viehän ne

sieltä metsästä kuitenkin joku, varmistan vain etten jää ilman”  😊

 

Mutta onhan  puolukka siitä hyvä marja, että se kypsyy vielä poimittunakin,

eli ne muutamat puoliraa’at eivät tahtia haittaa, mutta jos vallan raakoja on noukkinut,

niin mites niiden kanssa, kypsyvätkö ne kaikki ja miten niitä kypsytetään?

Levitetäänkö unnin pangolle lämpimään?

 

Puolukkapiirakkaa leipoessani muistelin niitä vanhemman väen kertomia puolukkajuttuja.

Kun koulussakin oli pidetty puolukkapäivää ja jokainen oppilas lähti metsään poimimaan

kannullisen marjoja. Kerättyjä ei kuitenkaan saanut viedä kotiin, vaan ne jäivät koulun

keittiöön talvivarastoksi. Olisiko tässä ideaa tähänkin päivään?

Puolukka on hyvä marja säilymään. Ennen vanhaan kuulemma sitä säilytettiin tiinussa

talvipakkasessa ulkosalla ja sitten tarpeen mukaan sitä veistettiin jäätyneestä ja sulatettiin.

-Sellaisia tarinoita-

 

Nyt puolukkapiirakkani on kypsää ja tarjoilen sitä tuolla makeat leivonnaiset osiossa,

olkaa hyvät 😊

 

 

 

@)-->-->---

30.9.2024

Syyskuun viimeinen,

ja pimenevät illat,

taakse jäävät kesäkuvat

ja auringonsillat.

Loistokkain värein luonto kutsuu meitä,

kulkemaan  putoilevien lehtien peittämiä teitä,

Kuuntelen, kun kuljen illan hämyssä lenkkipolulla,

keltaiset lehdet kahisevat jalkain alla.

Se on syksy ja luonto käy kohta levolle,

maalaten ensin maisemamme värien loistolle.

-oma miun leivontai runonen-

 

@)-->-->---

29.9.2024

Syyskuu lähestyy loppuaan.

Tällä viikolla on oikein jo tuntunut siltä, että saapi kaivella hatut ja myssyt esiin.

Aamuisin on ollut jo niin viileän oloista.

 

Mutta tiedättekö mitä, yksi kohokohta kesän jälkeen on se,

kun ilma on jo sen verran kylmää, että saa laittaa tulen leivinuuniin.

Aivan mahtavaa, sillä nyt lauantaina se toteutui.

Ensimmäinen kerta kesän jälkeen tulet uunissa,

Kyllä sitä oikeasti on hiukan odottanutkin, vaikka en minä kesääkään pois vaihtaisi. 

Kesällä ei vain voi lämmittää leivinuunia, sillä huushollissa olisi aivan liian kuumaa.

 

Voimakas leivontaminäni on onnellinen tuosta uunista.

Siitä on niin moneksi: ensin leipomista sitten jälkilämpöön ruokaa

seuraavaa viikkoa varten ja onhan se hyvä lämmönlähdekin ja

seuraavana päivänä voi vielä lämmittää ruoan.

Lapsuuden kodin leivinuunista tämä into  on jo lähtenyt.

Siellä Äiti leipoi lähes kaiken ja viimeksi

illan suussa sieltä otettiin ainakin joku ruokapotti ulos tulevia päiviä varten.

Oli se sitten perunalaatikkoa tai muita laatikkoruokia.

 

Ei ollut ollenkaan vaikea päättää mitä ensin uuniin laittaisin.

No perunakakkaroitahan sinne meni, nam.

”suolaiset leivonnaiset” osioon lisäsin vähän leivontavaiheita.

 

Että sillä tavalla, leivinuunin syys,talvi,kevät käyttö on nyt aloitettu.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille. 😊

 

@)-->-->---

 

24.9.2024

Ensimmäiset Joulun lahjat

 

Nii-in uskokaa tai älkää, Jouluvalmistelut ovat alkaneet.

Nimittäin ensimmäiset Joulun ”lahjat”on tehty: pikkulinnuille kauralyhteitä.

 

Muistelen nähneeni vanhan ajan joulukortteja,joissa lyhde oli laitettu pystyyn seipään nokkaan

ja tontut kiertelivät ympärillä.

Esitin jo omana näkemyksenä tämän, saapi nähdä toteutuuko.

 

Mutta nyt ei vielä Joulusta sen enempää, vaikka mie olenkin  niin

-Jouluihminen

 

@)-->-->---

16.9.2024

Olen niin kevätihminen, haluan katsoa kuinka luonto herää uuteen

olomuotoon,  mutta niin kiitollinen myös syksyn väreistä ja ennen kaikkea loppukesän ja syksyn mukanaan tuomasta sadosta.

 

Marjasato metsissä oli todella hyvä,

 oli ihana pakastaa  niitä

talven varalle.

Omenasato on ollut runsas, ja omenat ovat tänä vuonna olleet

suuria ja eheitä. Ei madonsyömiä eikä muutenkaan paljoa puussa

pahenevia.

Mutta se omenasade, se on ollut liiankin runsasta.

Eli puu tietenkin pudottaa ne mitä ei jaksa kantaa, mutta omenat ovat

olleet hirvittävän herkässä, ja kun sitten poimit niitä puiden alta ämpäreihin,

joka kerta kopsahtelee uusia putoajia milloin päähän milloin selkään, klops.

Välistä tuntuu, että riittää pelkkä henkäys puun suuntaan, niin sieltä

kopsahtelee uusia pudokkaita.

 

Laitoimme yhtenä päivänä tienhaaraan ämpärillisen omenoita ja lapun

”saa ottaa, ole hyvä”.  Illalla kun hain ämpäriä pois huomasin, että

vain muutaman oli varmaankin satunnainen koiranulkoiluttaja ottanut

mukaansa. Mutta suurin osa oli ämpärissä jäljellä.

Tiedän, että yhdellä ja toisella on ollut omenoista ylitarjontaa omasta takaakin,

mutta oli ihana laittaa niitä tarjolle, kun oli mahdollista.

Josko joku olisi vaikka vienyt niitä mukanaan tutulle tarvitsijalle.

 

Omenapiirakkaa ja lisää omenapiirakkaa sekä omenakauraherkkua on tullut tehtyä useampaan kertaan. Hyvä ympätä lähipiirin omenanpuutostila täyteen

näin syksyllä 😊

Mietin, että jos viipaloisi omenoita ja pakastaisi, tulisikohan niistä hyvää

piirakkaa talvella, kannattaa varmaankin kokeilla.

Hilloa keitin helpolla tavalla eli hillosokerin kanssa, siitä kirjoitinkin hillot-

osioon.

 

Omenaisia terveisiä teille

 

@)-->-->---